Heliopoliin taistelu
| Heliopoliin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Ranskan vallankumoussotia | |||||||
 Taistelu Léon Cognietin maalauksessa vuodelta 1837.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
|
|||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
noin 10 000 |
noin 54 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
noin 50 kaatunutta |
noin 8 000 kaatunutta | ||||||
Heliopoliin taistelu oli ranskalaisten ja osmanien välillä käyty taistelu Heliopoliissa lähellä Kairoa Egyptissä 20. maaliskuuta 1800. Ranskalaiset olivat vallanneet Egyptin vuonna 1798, mutta heitä johtanut Napoleon Bonaparte oli paennut seuraavana vuonna jättäen armeijansa taakseen. Komentoon jäänyt Jean-Baptiste Kléber yritti ensin neuvotella, mutta neuvottelujen epäonnistuttua hän iski Egyptissä ollutta Selim III:n johtamaa osmaniarmeijaa vastaan.
Heliopoliin taistelu päättyi alivoimaisten ranskalaisten voittoon pienin omin tappioin hieman aikaisemman pyramidien taistelun tavoin. Ranskalaisten onnistui hetkeksi vakauttaa aikaisemmin epätoivoiselta näyttänyt tilanne.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskalaiset olivat vallanneet Egyptin Napoleon Bonaparten johdolla vuonna 1798. Seuraavana vuonna hyökkäys kohti Syyriaa päättyi kuitenkin epäonnistuneeseen Akkon piiritykseen. Asemansa epätoivoiseksi kokenut Napoleon pakeni Egyptistä elokuussa 1799 jättäen taaksensa ranskalaisen armeijan rippeet. Joukkojen komentoon jäi kenraali Jean-Baptiste Kléber, joka yritti ensin neuvotella armeijan paluusta Ranskaan.[1] Osmanien valtakunta ja ranskalaiset saivat aikaan 24. tammikuuta 1800 El Arishin sopimuksen, jonka mukaan ranskalaiset saisivat palata kotimaahansa.[2] Britit eivät kuitenkaan sallineet kokeneen ranskalaisen armeijan paluuta Eurooppaan, vaan he olivat valmiita neuvottelemaan vain ranskalaisten sotavankeudesta.[1]
Ranskalaisten asema oli erittäin tukala. Egyptissä oli jo suuri määrä osmanien joukkoja sulttaani Selim III:n komennossa. Noin 6 000 janitsaarin etujoukko oli Matariassa vain kahden tunnin marssin päässä Kairosta. Hieman kauempana oli vielä suurempi 48 000 miehen pääarmeija. Kléber yritti vielä neuvotella Selimin kanssa. Kléber halusi vetäytyä joukkoineen Bilbaysiin ja odottaa poliittista ratkaisua sodalle Euroopassa. Selim uskoi kuitenkin joukkojensa olevan ylivoimaisia ranskalaisiin nähden ja hän kieltäytyi Kléberin pyynnöstä. Kléber päätti vastata kieltäytymiseen iskemällä pienemmillä joukoillaan osmaneja vastaan. Hän kokosi yhteen 10 000 ranskalaista sotilasta puhutellen joukkojaan huudahtaen "Valmistautukaa taisteluun!".[2]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskalaiset etenivät Matariaan, jonne saavuttiin 20. maaliskuuta aamulla kello 03.00. Ranskalaiset järjestäytyivät neljään neliömuodostelmaan. Neliöiden kulmilla oli tykistöä ja krenatöörejä. Ranskalaisten vasenta siipeä komensi kenraali Jean Reynier ja oikeaa siipeä kenraali Louis Friant. Kléber komensi joukkojen keskustaa ja kenraali Charles Leclerc ranskalaista ratsuväkeä joukkojen keskustassa.[2]
Reynierin vasen siipi iski suoraan Matarian janitsaareja vastaan samalla, kun Friant katkaisi heidän vetäytymisreittinsä. Ranskalainen ratsuväki otti puolestaan yhteen osmanien ratsuväen kanssa. Turkkilaisten lisäksi osmanien puolella oli mamelukkien ratsuväkeä. Janitsaarit voitettiin suhteellisen nopeasti ja ranskalaiset alkoivat edetä kohti osmanien pääjoukkoja Heliopoliin suunnalla. Heliopoliissa osmaneja johti itse sulttaani Selim. Osmanit aloittivat järjestäytymättömäksi osoittautuneen hyökkäyksen ranskalaisia vastaan. Hyökkäys tyrehtyi ranskalaisten tykkituleen ja muuttui hallitsemattomaksi vetäytymiseksi. Lopulta ranskalaiset saavuttivat myös osmanien leirin ja kuormaston. Osmanien armeija pakeni Syyriaan.[2]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskalaisten tappiot Heliopoliin taistelussa jäivät hyvin pieniksi. Ranskalaisia kaatuneita oli vain noin 50. Osmanien puolella kaatuneita oli noin 8 000. Taistelu heijasteli aikaisemman pyramidien taistelun tavoin ranskalaisten sotilaallista ylivoimaa.[2] Kléber oli onnistunut ainakin toistaiseksi pelastamaan epätoivoiselta vaikuttaneen tilanteen. Hän kykeni myös tukahduttamaan Kairossa puhjennen kapinan. Ranskalaisten asema vahvistui entisestään Kléberin palkatessa paikallisia apujoukkoja, sekä hänen liittouduttuaan entisen vihollisensa Murad Bein kanssa. Kléber kuitenkin murhattiin myöhemmin samana vuonna ja hänen seuraajaansa Jacques-François de Menouta pidettiin huomattavasti heikompana johtajana.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Sergejeff, Andrei: ”11”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3
- ↑ a b c d e Fremont-Barnes, Gregory (toim.): The encyclopedia of the French revolutionary and Napoleonic Wars : a political, social, and military history, s. 452-453. ABC-CLIO, 2006. ISBN 1-85109-651-5 (englanniksi)